Pentukuvia ei ole tullut julkaistuakaan meidän vauvoista. Kiva aihe siis jälleen kerran! :) Iivarista ei ole pentukuvia, koska hän tuli meille lähes aikuisena.

Santeri tuli meille ensimmäisenä. Ystävämme vanhemmilla oli kolme pentua, joista halusimme yhden. Kävimme katsomassa pentuja ja selvää oli, että halusimme juuri Santerin. Hän näytti pienenä vain pörröiseltä, pitkäkarvaisuus tuli yllätyksenä kisun kasvaessa. Lisäksi luulimme häntä pojaksi, siksi nimi. Myöhemmin selvisi, että hän onkin tyttö, mutta nimi jäi.

1331642435_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vauvana Santerilla oli halvat lelut. Pepe-lakun paperi oli erittäin mieluinen. :)

Muutamaa kuukautta myöhemmin Maxi tuli yhden ystäväni kautta. Hän oli ottanut kaksi pentua jostakin perheestä, mutta hänen vanhempi kissarouvansa ei ollenkaan hyväksynyt pentuja. Lupasin ottaa pennut, vaikka kolme kissaa tuntuikin paljolta. Toisen pennun nimeksi annoimme Murra, koska hän murisi aina Santerille. :) Santeri ajoi takaa ensin "eläviä lelujaan", mutta noin viikon kuluttua alkoi yhtäkkiä imettää pentuja. Siinä vaiheessa aloimme epäillä, että Santeri ei olekaan poika... ;) Ikäeroahan kisuilla ei ole kuin muutama kuukausi, mutta kokoeroa enemmän.

1331642513_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vasemmalla Maxi. Hännänpäästä tunnistaa pennut, vaikka itse toki tunnistan naamastakin. Murra ei ollut meillä kauaa, koska ystäväpariskuntamme halusi adoptoida hänet. He vaihtoivat nimen Mintuksi. Minttu sai kaksi pentua, joista toinen oli aiemmin blogissakin esiintynyt Minni. Minttu kuoli noin vuoden ikäisenä ja Minni 5-vuotiaana. Heillä on luultavasti suvussa ongelmia, koska Maxikin on edelleen erittäin pieni kooltaan. Hänen on joskus hankalaa syödä pienen suunsa takia. :( Onneksi leikkautimme Maxin, etteivät huonot geenit enää lisäänny. Toivottavasti Maxi on kanssamme vielä pitkään! :)