Koska olin juuri saanut sopivasti huivin valmiiksi ja puikoilla ei ollut mitään, päätin kokeilla saamaani Softy-lankaa. Pienen selailun jälkeen löysin muutaman ohjeen, jotka vaikuttivat mukavilta. Ensin halusin tehdä pienen työn, josta selviää langan laatu ja neulottavuus. Tietenkään sopivia puikkoja ei ollut. Yleensä teen niin löysää, että saan ottaa pienemmät puikot, mutta nämä erikoisemmat langat menevät tavallisesti suosituskoon puikoillakin. Työksi valikoitui pipo ja puikoiksi juuri ostamani nro 6 bambut. En jaksanut tehdä mitään ihmeempiä kuvioita pipoon eikä minusta tämmöiset langat niitä juuri kaipaakaan. En jostain kumman syystä tehnyt edes joustinta reunaan ja senhän kaikki tietävät, miten sitten käy. Kaiken lisäksi päättelin pipon liian aikaisin ja siitä tuli todella pieni. Aina kannustava mieheni heti keksi, että sehän on sopiva aluspipo kokonsa puolesta! Itse olin jo purkamassa surkeuden... Olkoon nyt, kun ei lankaakaan siihen paljoa mennyt. Tästä tekeleestä ei ole juuri sanottavaa, katsokaa vaikka itse:

Lanka oli muuten aika kivaa ja pipokin pehmoinen. Bambupuikoilla luistavuus ei ollut paras mahdollinen. Olin ajatellut lopuista langoista keeppiä, mutta eipä siihenkään ole tietysti sopivia puikkoja. Olisi tarvinnut pitkät pyöröpuikot... Lisäksi langan käsinpesu mietityttää. Tosin keepin varsinkin pesisi ihan mieluusti käsin, kun ei sitä tarvitsisi joka päivä pestä. Jos joskus saan hankittua sopivat puikot, niin mikäpä ettei... Tällä erää lanka saa jäädä odottamaan.

Eilen kävin toista kertaa akupunktiossa. Neulojen laitto sattui hieman enemmän, kuin ekalla kerralla. Kipu kuitenkin häviää samantien ja neulojen ollessa paikallaan ei ole kipua. Nyt jo käsi tuntuu hieman paremmalta, onneksi! Peukalon juuri ei ollut ihan niin kipeä, kuin ekalla kerralla. Pystyin aika hyvin ajamaan kotiin, mutta todella rankka lumipyry vaikeutti kulkua muuten. Kyllä niin harmittaa ja suututtaa tuo jatkuva lumentulo, en tykkää yhtään! Alkutalvi oli paljon kivempi, kun ei ollut lunta yhtään...!

Piristykseksi on pakko jakaa mukavia kissakuvia. Viime päivinä he ovat taas esiintyneet edukseen ja uusia otoksia on tullut. Ensinnä Iivari löytyi takan edessä olevalta nojatuolilta hassussa asennossa. Ehdin hyvin hakea kameran ja kuvata monta otosta, eikä hän silmäänsä liikauttanut. :)

Poika oli siis tunkenut päänsä kulmaan, jostain kumman syystä. Ikinä ennen en ole häntä näin nähnyt. Tuli mieleen emon vieressä makaaminen, jos hän yritti hakea turvaa tuolta nurkasta? Vielä toisesta suunnasta:

Hassu poika! Hän nukkuu yleensä öisin jaloissani, niinkuin olen varmaan ennenkin maininnut. Viime aikoina hän on tullut iltaisin jonkun kerran sohvallekin makaamaan jalkoihin. Varsinkin, jos olemme valvoneet myöhään. Hän on tullut myös mieheni jalkoihin, vaikkei yleensä sängyssä nukukaan kuin minun jaloissa. Jonkun ajan kuluttua halusin sohvalta sitten nousta ja koitin vetää jalkoja pois. Hän rupesi oikein esiintymään:

Näin kylmällä ja kun lunta on paljon, kissamme eivät juuri tahdo ulos. Santeri on kuitenkin välillä pyytänyt ja olemme päästäneet. Näin lyhyeen ulkoilureissut kuitenkin päätyvät:

Eli terassilla muutama askel ja istuskelua, sitten muutaman minuutin kuluttua nopeasti takaisin sisälle. :)