Minut sitten leikattiin 7.12. niinkuin pitikin! Ja toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. :)

1323411076_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mieheni heitti minut Taysiin aamulla puoli kahdeksaksi. Ensin otettiin verikoe, sitten pääsin osastolle vaihtamaan sairaalavaatteet. Odottelin hetken hoitajan puheille pääsyä ja siinä vaiheessa jännitti kaikkein eniten! Hoitaja haastatteli minua ja sain särky- sekä allergialääkettä. Olin ollut vaaditut yli 6 tuntia syömättä, jos pitäisi nukuttaa. Sitten pääsin sänkyyn makoilemaan ja anestesialääkäri tuli juttelemaan. Minulta otettiin verenpaine ja mansetti jäi käteen mittaamaan paineet aina 15 minuutin välein. Koska Tays on opetussairaala, kandi laittoi minulle kanyylin käteen. Hieman oli haparointia, mutta lopulta se onnistui. Minulla oli tippakin ensimmäistä kertaa. Sormeeni laitettiin myös happisaturaatiomittari. Sain rauhoittavaa lääkettä eikä sitten enää jännittänyt yhtään. :)

Pian jo lääkäri aloittikin puudutuksen. Hän katsoi ultralla sopivat paikat ja minä sain seurata monitoria. Puudutus laitettiin vasempaan kainalooni. Onneksi sitä ei antanut kandi...! ;) Löysin jälkeenpäin kainalostani vain yhden reiän, mutta puudutusainetta laitettiin kyllä useaan kohtaan. En oikein tiedä tarkasti miten, koska en katsonut. Lähes heti käteni alkoi puutua, mutta laskujeni mukaan neljä tai viisi kertaa mittari otti verenpaineen odotellessani. Käteni oli koukussa mahani päällä ja peitto päällä. Mietin myöhemmin, onko käteni vielä siinä... Katsoin peiton alle ja käteni oli tipahtanut viereeni sängylle. Hassua, miten siihen jäi tunne mahan päällä olosta. :) Viimeisenä sormissa oli vielä tuntoa ja lääkäri kävi kokeilemassa puristusvoimaani. Kun en enää saanut puristettua, oli aika suunnata leikkaussaliin. Käsi oli aivan vetelä kokonaan olkapäästä alas asti. Olkapäässä oli hiukan tuntoa, mutta yhtään ei kättä voinut itse liikuttaa.

Kävelin itse saliin, koska oloni oli hyvä ja matka lyhyt. Sielläkin oli hoitajaopiskelija harjoittelemassa. Kävin makuulle ja pian eteen laitettiin kangas. Kello oli tuolloin 10.40. Käteni pestiin kylmällä nesteellä, mutta en tuntenut mitään. Vain hieman nykimistä, mutta voi olla että kuvittelin senkin. :) Pinseteillä nipistelemällä varmistettiin vielä, etten tunne mitään. Käteeni laitettiin mansetti, jonka avulla käteen saatiin verityhjiö. Mansetti tuntui, mutta ei sattunut. Enemmän puristi toisessa kädessä ollut verenpainetta mittaava mansetti! Lääkäri ei juuri kertonut, mitä tekee, joten en tiennyt milloin aloitettiin. Itse operaatio kesti vain 10-15 minuuttia. Käteni oli suorana sivulla ja asento oli hieman hankala. Onneksi siinä ei tarvinnut olla kauaa. Samalla käytiin läpi jatkohoito-ohjeita. Olin etukäteen jännittänyt, jos leikkaus kuitenkin tuntuu. Minut oli puudutettu vain hammaslääkärillä aiemmin ja joskus se ei ollut onnistunut täysin vaan oli tuntunut. Mutta en tosiaankaan tuntenut mitään, että se pelko oli turha. :)

Operaation jälkeen kävelin taas heräämöön itse. Sain sämpylän, jogurtin ja mehua. Ihme kyllä ei ollut mikään huutava nälkä, mutta toki ruoka jo maistui. Hoitaja kertoi, että mieheni olikin jo soitellut ja kysynyt, koska voi tulla hakemaan. Kello oli noin 11.30 ja hoitaja oli sanonut, että pääsen 12-12.30 aikaan. Söin ja sain kirjalliset ohjeet kotiin. Sain myös särkylääkereseptin. Kanyyli otettiin pois ja sain mitellan kättäni kannattelemaan.

Menin katsomaan puhelintani ja samalla aloittelemaan vaatteidenvaihtoa. En ollut tajunnut ottaa tarpeeksi helppoja vaatteita mukaan, mutta hoitajan avulla sain vaatteet vaihdettua. Lötköstä kädestä kun ei ollut mihinkään. :) Ehdin vielä lukea Aamulehden odotellessa. Sovimme, että tulen ulko-ovelle niin ei tarvitse parkkia maksaa. Sain loputkin paperit mukaani ja pääsin lähtemään yhden aikaan. Kiitin hyvästä ja onnistuneesta hoidosta.

Käteni oli kuta kuinkin 12 tuntia puutuneena. Ensin tunto palasi olkavarteen ja kyynärvarteen, mutta siitä alaspäin oli pisimpään puutuneena. Aloitin käden jumppaamisen heti, kun tunto palasi. Pystyn koko ajan tekemään enemmän, mutta en esim. puristamaan tai pitämään kädessä mitään kynää suurempaa. Särkyä on ja lääkettä on syötävä. Olen saanut aika hyvin kuitenkin nukuttua, käsi tyynyjen avulla tuettuna. Onneksi mieheni auttaa, en selviä juuri mistään yksin.

Sidos on kädessä 5-7 päivää, tikit kaksi viikkoa. Mukavaa oli huomata, että entinen hermosärky tuntuisi olevan poissa! Jee! :) Näillä näkymin sairaslomani on tammikuun loppuun ja lääkärin mukaan sitten voisin ehkä palata töihin. Mutta sen näkee sitten. En usko, että jaksan kuitenkaan huomenna Turkuun. :(

Pitkä ja tarkka selostus on itselleni muistoksi. Uskoisin, että kädestäni tulee nyt hyvä ja entistä ehompi! :) Hups, kirjoitin tätä näköjään 50 minuuttia...! 10-sormijärjestelmästä on näköjään paljonkin hyötyä... ;)